Erilaisista häiriöistä kärsii iso osa ympärillämme olevista ihmisistä, sillä eri tutkimusten mukaan 7-9 % kaikista ihmisistä ja pelkästään miehistä jopa 18 % ovat narsisteja. Käsitteellä ”narsismi” tarkoitetaan itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaa itseen. Narsistinen persoonallisuushäiriö on jo eri asia, jonka tunnuspiirteitä ovat yritys hallita omia tyhjyyden ja huonommuuden tunteita väheksymällä tai mitätöimällä toisia. Narsismi-käsitettä ei useinkaan arkikielessä ymmärretä oikein. Narsismista puhutaan usein vasta silloin, kun kyse on jo persoonallisuushäiriöstä. Useat puolustautuvat sanomalla, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä ja ihminen tarvitsee tervettä narsismia. Meissä kaikissa on varmastikin narsistisia piirteitä, kuuluuhan se erottamattomana osana ihmiseen. Kaikki eivät vain käytä toisiaan hyväksi, se on tärkeä raja ymmärtää. Narsistin vaikuttimena ei ole toisten hyvä vaan oma paras, eikä sellainen vaikutin ole tervettä. ”Terveelle narsismille” on parempiakin termejä, narsismi on asia joka sairastuttaa läheiset. Se ei ole tervettä, tarkastelee asiaa sitten miten hyvänsä.
Narsismi on tärkeä tunnistaa. Narsisti ei tunnista itseään eikä se ole aina helppoa toisillekaan. Koska narsistin käyttämät keinot ovat useimmiten vaivihkaisia, ne myös vaikuttavat muihin ihmisiin usein vaivihkaisesti. On tietysti eroja, kuinka ihmiset suhtautuvat narsistiin ja kuinka tämän itsekeskeisyys muihin vaikuttaa, mutta narsisti saa vahinkoa aikaan miltei jokaisessa hänen ympärillään elävässä läheisessä. On myös huomattava, että kaikki itsekkyys ei ole narsismia. On paljon ihmisiä, jotka miettivät harvoin mitä muut ihmiset ajattelevat ja haluavat. Oikeastaan he kyllä miettivät, mitä muut ihmiset ajattelevat heistä mutta heitä ei niinkään kiinnosta se, mitä muut ihmiset haluavat ja ajattelevat maailmasta noin yleensä. Usein on kyse siitä, että he kärsivät ujoudesta, huolestuneisuudesta, ahdistuksesta tai yleisestä alakulosta. Silloin ihminen kääntyy sisäänpäin ja keskittyy itseensä epäterveellä tavalla. Tällöin kyse ei ole varsinaisesta itsekeskeisyydestä vaikka muista se voi vaikuttaa juuri siltä.
Narsismi on vakava ilmiö myös työpaikoilla, sillä lähes jokaisesta työpaikasta löytyy tällaisia ”hirviöitä”. Heitä on paljon ja he ovat usein sellaisessa asemassa, että pystyvät käyttämään toisia hyväkseen. Ei välttämättä tarvitse olla selkeästi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää itsestään liikoja luulevaa ja muita alistavaa tähteä, temperamenttista räyhääjää tai muuta selkeästi erottuvaa vahvaa hahmoa. Luonnehäiriöt ovat usein vaikeasti tunnistettavia ja luonnehäiriöiset ”psykologian maistereita”, jotka osaavat manipuloida ihmisiä todella taitavasti. Vuosia kestäessään ne rasittavat uhreja kohtuuttomasti vaikkeivat he itse aina tiedostakaan selkeästi, mistä rasitus johtuu.
Paitsi, että tällaisen ihmisen tunnistaminen voi olla vaikeaa, siihen puuttuminenkin on ongelmallista. Keinot, ja ehkä halukin, voi olla vähäistä. Tämä voi rapauttaa työyhteisön moraalia; joillekin ihmisille annetaan hiljainen lupa käyttäytyä loputtomiin huonosti. Ihmisille olisi tehtävä selväksi, millainen toiminta työpaikalla on hyväksyttyä ja millainen ei. Poliisissa kaikenlainen toisten, varsinkin alaisten, alistaminen katsotaan usein kuuluvaksi esimiehen oikeuksiin. Kun asioihin ei puututa, viestitetään narsistille että hänen strategiansa toimii eikä hänen toiminnalleen taaskaan asetettu rajoja. Kun narsisti huomaa, että hän pystyy uhkaamalla alistamaan toiset ja että hän saa tahtonsa läpi, hän alkaa käyttää tätä keinoa yhä uudelleen. Lopulta työyhteisöön on luotu sellainen uhan ja pelon ilmapiiri, että narsistin täytyy vain kohottaa kulmakarvansa kun kaikki jo hiljenee. Usein narsistit näyttävät saavan toimia täysin esteettömästi. Kukaan tai mikään ei näytä pystyvän pidättämään heitä ja heidän jättämänsä tuho on totaalista. Sekin kuitenkin usein loppuu, joskus yllättävän nopeasti, sillä tällainen voimakkaalta vaikuttava ihminen ei ole vahva vaan heikko. Juuri se heikkous, jota narsisti ei uskalla itsessään kohdata, ajaa häntä tähän silmittömään käyttäytymiseen. Jos heikkous paljastetaan riittävän selkeästi, naamio murtuu ja naamion murtuessa narsisti romahtaa.
On valitettavaa, että työyhteisössä tämä on todellisuutta. Dinosaurukset eivät vain tahdo oppia uusille tavoille ja tässäkin asiassa perintö siirtyy sukupolvelta toiselle, sillä johtajat nimittävät kaltaisiaan ja vaikuttavat tällä tavoin luonnollisesti työyhteisön muodostumiseen. Vastuu on tosin koko työyhteisöllä, myös uhreilla. Todellisuudessa rauhaa rakastavat ja hiukan ahdistuneet ihmiset omalta osaltaan ”tekevät” nämä narsistiset valtaihmiset. Juuri se rauhanomaisuus rakentaa sen alustan, jolla narsisti seisoo. Osavastuu narsistien käyttäytymiselle ja tekemiselle on siis koko työyhteisöllä. On väärin kaikkia, myös narsisteja, kohtaan, että heidän annetaan käyttäytyä miten haluavat.
narsismi, narsisti
