Partiopoika on heikko. Tai ainakin hän kokee olevansa heikko. Heikkous sinällään on vähän kuin kauneus – siis katsojan silmissä. Se on kovin suhteellista.
Koetko olevasi heikko vai vahva? Tunnistatko oikean heikkouden ja vahvuuden? Vai oletko todellisuudessa epävarma siitä, mitä on heikkous ja vahvuus? Et oikein tiedä, miten heikkouteen pitäisi suhtautua – et itsessäsi etkä toisissa. Et näe heikkoudessa mitään arvokasta ja siksi kuulut enemmistöön, joka on ollut mukana rakentamassa yhteisöjä, jotka pyrkii vahvuuteen ja joka kieltää heikkouden. Sellaiset yhteisöt jopa halveksii heikkoutta. Siksi heikkoutta yritetään peittää ja vahvuutta, esiintyy se sitten missä muodossa hyvänsä, ihannoidaan.
Tosiasiallisesti käytät vahvuutta heikkoutesi peittämiseksi. Etsit vahvuutta ja vältät heikkoutta, koska kuvittelet että vahva saa kaiken mitä haluaa ja heikko jää osattomaksi. Tämä aiheuttaa sen, että sinun on pitänyt rakentaa ulkokuori sisällä olevan heikkoutesi peittämiseksi. Se, minkä vaikutelman annat itsestäsi, on tullut tärkeämmäksi kuin se, millainen todellisuudessa olet. Kulutat ehkä kohtuuttoman paljon energiaa antaaksesi toisille hyvän vaikutelman itsestäsi. Siitä on tullut sisältöä tärkeämpi ja se voi olla sinulle jopa niin tärkeä, että koet itsekin oman identiteetin olevan ulkokuoressasi. Siis siinä, minkä vaikutelman annat itsestäsi toisille. Voit pyrkiä vaikka saamaan valtaa siksi, että saavuttaisit tavoittelemasi aseman, johon heikkous ei enää ulotu. Valta saa sinut kuvittelemaan, että heikkous ei enää ulotu sinuun. Kun olet saanut vakuutettua itsesi siitä, että sinussa ei ole mitään heikkoutta, annat itsellesi luvan olla olemassa.
Halveksit heikkoutta, koska olet heikkouttasi paossa. Kun seisot toisten päällä, koet itse olevasi aavistuksen pidempi. Tässäkään asiassa et näe todellisuutta siitä, että mitä huonommin tunnet oman heikkoutesi, sitä suurempi tarve sinulla on tuomita muita. Pidät elämässäsi yllä vauhtia, koska silloin kun sinun ei tarvitse pysähtyä, sinun ei tarvitse kohdata itseäsi. Mitä suurempi ahdistus sinulla on, sitä lujempaa elämässäsi menee. Ja mitä lujempaa elämässäsi menet, sitä suuremmaksi ahdistuksesi kasvaa.
Oletko huomannut, että et voi olla heikko, ellei ympärilläsi ole rakkautta? Rakkauden puute johtaa siihen, että sinun ei ole turvallista olla heikko. Tämän takia sinun on rakennettava ulkokuori ja mitä vankempi ulkokuori sinulla on, sitä vähemmän saat rakkautta. Kuvittelet, että et tarvitse toisia ihmisiä, koska et ole tiedostanut omaa heikkouttasi. Heikkoutensa huomannut ihminen alkaa tarvita toisia. Pidät varmastikin itseäsi normaalina ja kun olet saanut vakuutettua itsesi siitä, että olet normaali, voit antaa itsesi olla rauhassa. Tällöin sinun ei tarvitse katsoa peiliin vaan voit tutkia ja tuomita muita ihmisiä. Voit myös suojautua omalta heikkoudeltasi muuttumalla sen vastakohdaksi eli täydelliseksi. Voit kuvitella, että silloin kukaan ei saa sinua koskaan kiinni virheestä. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä eikä virheetöntä ihmistä olekaan, kuten sisimmässäsi todellisuudessa tiedät. On siis turha esittää täydellistä, sillä tosiasiallisesti teet vain itsestäsi ihmisen joka kukaan ei voi rakastaa. ”Täydellisenä” ihmisenä suojaudut todellisuudessa vain rakkaudelta.
Teet toisista ihmisistä syyn ja selityksen omalle pahalle olollesi ja odotat toisten ottavan vastuun sinun omasta pahasta olosta. Käyttäydyt siis kuin lapsi. Sinun ei omasta mielestäsi tarvitse koskaan antaa mitään eikä ottaa toisia ihmisiä huomioon. Sinulla ei omasta mielestäsi ole velvollisuuksia toisia ihmisiä kohtaan, sillä sinulla on omasta mielestäsi vain oikeuksia. Todellisuudessa käytät toisten arvostelemista ja halveksimista keinona välttääksesi oman heikkoutesi kohtaamista. Mitä enemmän sinussa on heikkouksia, joita et halua nähdä, sitä voimakkaammin sinun täytyy toisia ihmisiä halveksia. Et näe, että halveksiessasi toisia, halveksit tosiasiassa itsessäsi juuri sitä mitä et halua itsessäsi nähdä. Niin kauan kuin et näe omaa osuuttasi asiassa, sinulla on aina houkutus käyttää toisia ihmisiä omaan kurjuuteesi. Piirrät siis eteesi tiedostamattasi kuvan itsestäsi. Parannat omaa olotilaasi vasta, kun näet oman heikkoutesi. Se ei ole mukava kokemus ja siksi on miellyttävämpää syyttää toisia. Sinun on kuitenkin opittava ottamaan omat heikkoutesi omille harteillesi. Niin kauan kuin siirrät ne toisten harteille, et pysty parantamaan olotilaasi.
Et ehkä ymmärrä, että et ole totta silloin kun viestität pelkästään vahvuutta. Olet totta vasta sitten, kun annat heikkoutesi näkyä. Tosiasia on, että mitä vahvemmalta vaikutat, sitä suuremman heikkouden sisällesi kätket. Vahvuus ei synny siitä, että kiellät heikkoutesi, vaikka niin kuvitteletkin. Samalla takaat itsellesi yksinäisyyden, joka syntyy siitä ettet voi koskaan kokea todellista läheisyyttä kenenkään kanssa. Läheisyyttä ei nimittäin voi sinulle syntyä, koska et ole todellisuutta. Sinun pitää hyväksyä omat heikkoutesi ja inhimillisyytesi. Jos sallisit muiden kohdata sinut oikeana, siis heikkona ja avuttoman, saavuttaisit tavoittelemasi olotilan eli tuntisit itsesi hyväksi ja rakastetuksi. ”Vahvuutesi” ei herätä myötätuntoa kenessäkään. Vahvuutta kyllä voidaan kunnioittaa, pelätä ja jopa kadehtia, mutta kukaan ei rakasta sitä. Heikkoutta on sen sijaan helppo rakastaa, sillä jokainen tunnistaa toisen heikkoudessa oman heikkoutensa. Heikkoutesi on sinun yksi piilotetuimpia salaisuuksia, koska se tekee sinut haavoittuvaksi. Kun pääset näkemään toisen ihmisen heikkouden, samaistut itsekin siihen. Muista, että sinäkään et voi olla heikko, jos sinulla ei ole ketään kenelle voisit olla heikko. Sama pätee kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla.
heikkous, vahvuus
