Koetko, että et sovi joukkoon tai olet outo? Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta – kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi – voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat ongelmaasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.
Välttelet sosiaalisia tilanteita, et pidä itseäsi viehättävänä etkä usko vetovoimaasi vaikka olisitkin todellisuudessa viehättävä. Koet itsesi erilaiseksi ja irralliseksi. Sinulla voi olla niukasti läheisiä ystäviä ja heitäkin tapaat vain satunnaisesti. Voi olla, että tapaat enää vain työtovereita ja välttelet muutoin sosiaalisia tilanteita. Ydintunteesi on yksinäisyys, ulkopuolisuus oman erilaisuuden tai vastenmielisyyden takia. Koet ulkopuolisuutta sen tähden, millaisena näyttäydyt muiden silmissä. Kun pääset vauhtiin, tapaat ihmisiä ja tutustut heihin, pärjäät hyvin. Koet olosi hyväksi läheisissä suhteissa. Vertaat jatkuvasti itseäsi muihin; joku on viisaampi, joku viehättävämpi, joku taas kiinnostavampi. Ahdistuksesi yhtenä merkittävänä syynä on uskomus, että olet keskustelutaidoton. Haluaisit puhua vapautuneesti, hymyillä ja nauraa, mutta et yksinkertaisesti kykene siihen. Esiintymispelkosi vuoksi arkailet olla huomion kohteena, arvioitavana ja arvosteltavana. Kannat huolta siitä, mitä muut ajattelevat. Olet usein niin hermostunut, ettet kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Et siis välttämättä tunne itseäsi erilaiseksi, ainoastaan sosiaalisesti kyvyttömäksi. Tai sitten koet itsesi perimmiltäänkin toisenlaiseksi kuin muut. Koet eläväsi ventovieraiden joukossa. Useimmat kokevat erilaisuuden tuskalliseksi. Vaikka pitäisitkin itseäsi muita parempana tai nauttisit poikkeavuudestasi, koet sen onnettomuuden lähteeksi sillä ihmiset haluavat yleensä sopia joukkoon. Ongelmallasi voi olla monet kasvot. Sinua voidaan kiusata ja komennella, voit kokea olevasi ulkopuolinen tai sitten ongelmasi on piilossa, mutta yksinäisyys tuntuu sisälläsi ja oireilee sydän- ja vatsavaivoina, unihäiriöinä, päänsärkynä ja masennuksena.
Ongelmasi juuret ovat lapsuudessasi. Koit ehkä itsesi huonommaksi kuin muut lapset ja sinua kiusattiin, hyljeksittiin ja nöyryytettiin? Ehkä perheesi oli erilainen kuin muut perheet? Tunsitko itsesi erilaiseksi jopa omassa perheessäsi? Olit ehkä passiivinen ja teit mitä sinulta odotettiin, mutta et löytänyt vahvoja kiinnostuksen kohteita? Oliko perheessäsi mielenterveysongelmia tai jatkuva ehkä jatkuva muuttaminen esti juurtumisen? Lapset sulkevat erilaisen toverinsa helposti pois porukasta ja leikeistä. Kiusattu ja nöyryytetty vetäytyy entisestään, on varuillaan sosiaalisissa tilanteissa eikä edes yritä luoda ystävyyssuhteita säästyäkseen hylkäämiseltä. Onko sinulle käynyt näin? Onko sinusta tullut entistä yksinäisempi ja eristäytyneempi? Olet harrastanut yksin, lukenut tai pelannut tietokonepelejä ja kehittänyt taitojasi muissa asioissa kompensoidaksesi alemmuudentunteitasi sosiaalisissa taidoissa. Jos olet kokenut jääneesi ilman rakkautta omassa perheessä, siirrät kokemuksesi muihin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa oma puutteellisuutesi nousee esiin. Sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja välttelet niitä etkä edes odota saavasi rakkautta ja arvostusta. Vanhempasi ovat saattaneet myös arvostella jatkuvasti sinun käytöstäsi, ulkonäköäsi tai puhetapaasi. Olet kokenut itsesi kelvottomaksi vuorovaikutukseen ja olet eristäytynyt.
On tärkeää, että voi kehittää itseään aktiivisena ja omatoimisena oppijana vuorovaikutuksessa. Vanhempien on tuettava lapsensa yksilöllistä minäkuvaa ja yksilöllisiä mielenkiinnon kohteita, sillä jokaisella on oma ja ainutlaatuinen persoonallisuutensa. Olet ehkä ollut ujo tai sitten vanhempasi ovat tukahduttaneet sinun yksilöllisyyden kehityksen, jolloin olet käyttäytynyt ympäristön odostusten mukaisesti ja antanut niiden määrittää ajatusmaailmasi. Sinusta on tullut perässä hiihtäjä eikä sinulla ole omia ideoita eikä kiinnostuksen kohteita. Teetkö saman omille lapsillesi? Jos olet kokenut, ettei sinulla ole mitään annettavaa muille, vetäydyt koska pelkkä sujuva kuunteleminen ei riitä. Melkein kaikilla on jonkin verran ulkopuolisuuden kokemuksia ja jokainen haluaa hyväksyntää. Ulkopuolisuuden tunteen kehittyminen ongelmaksi vaatii kuitenkin taustalla olevan traumaattisen kokemuksen tai jatkuvan epäonnistumisen tunteen. Mitä varhemmin olet kokenut ulkopuolisuutta, sitä varmemmin asiasta on tullut sinulle ongelma.
Tunteesi on sinulle ongelma, kun tunnet itsesi erilaiseksi ja muita huonommaksi, liioittelet erilaisuuttasi ja vähättelet samankaltaisuuttasi, olet yksinäinen vaikka ympärillä olisi ihmisiä, teet työsi hiljaisuudessa ja koet olevasi näkymätön etkä siksi etene urallasi. Olet hermostunut seurassa ja tarkkailet itseäsi, et pysty rentoutumaan ja olemaan oma itsesi koska aavistelet sanovasi tai tekeväsi jotain väärin. Tämä saa sinut suunnittelemaan puheenvuorosi etukäteen. Koet olosi epämukavaksi vieraiden seurassa, koska sinulla ei ole mitään sanottavaa. Vältät ryhmiä ja kerhoja ja oleilet mieluummin muutaman läheisen ystävän tai perheen seurassa. Teeskentelet olevasi samanlainen kuin muut sopiaksesi joukkoon etkä paljasta itsestäsi joitain puoliasi torjunnan tai nöyryytyksen pelossa. Nolostut, kun ihmiset tapaavat oman perheesi jäseniä tai tietävät heistä jotain. Mieluummin salaisit perheasiat. Et kykene hyväksymään joitain luonteenpiirteitäsi, koska pelkäät väheksyntää. Olet tarkka ulkonäöstäsi etkä pidä itseäsi niin puoleensavetävänä kuin muut sanovat. Kiinnität poikkeuksellisen paljon huomiota epäkohtiisi, kuten painoosi tai ihoosi. Vältät esiintymistä, jotta et näyttäisi tyhmältä tai kummalliselta. Vältät paljastamasta vajavuuttasi, koska haluat vaikuttaa sosiaalisesti kyvykkäältä. Voit myös kasvattaa lapsistasi ylikilttejä. Vertaat itseäsi muihin ihmisiin, joilla on itseltäsi puuttuvia ominaisuuksia, kuten rahaa, menestystä ja valtaa. Viehätyt ihmisistä, jotka toimivat päinvastoin kuin sinä. Heillä on jotain, mitä sinulta puuttuu. Samalla saatat olla heistä riippuvainen, sillä ilman heitä olet ujompi kuin alun perin olitkaan. Pelkäät, että keskustelusta ei tule mitään ilman ystävääsi, joten käsityksesi omasta kyvyttömyydestäsi vain vahvistuu entisestään.
Vaikka pääsisit aikuisena eroon ulkopuolisuuden tunteesi aiheuttamista ongelmista, erilaisuuden tunteet ilmaantuvat ajoittain sitkeästi. Suurentelet omaa poikkeavuuttasi ja sinun on vaikea mennä ryhmään, koska tiedostat omat piirteesi niin selvästi. Asia vaikuttaa myös uravalintaasi. Kehittämällä tiettyä taitoa saatat luoda uran ongelmiesi johdattamana. Valitset ammatin, johon liittyy paljon matkustamista tai työskentelet mieluiten yksin. Hankkiudut töihin, jossa voit itse määrätä ihmissuhteistasi murehtimatta muiden suhtautumista. Todennäköisesti välttelet uraa, joka vaatii paljon kontakteja etkä etene uralla poliitikolle luonteenomaisen supliikin avulla. Työyhteisössä tunnet alemmuutta tai ulkopuolisuutta.
Ongelmissasi pakeneminen on ensisijainen selviytymiskeinosi. Välttelemällä sosiaalisia tilanteita takaat sen, että mikään ei muutu. Omat taitosi eivät parane ja uskomukset pysyvät ennallaan. On helpompaa olla jumissa kuin yrittää muuttua, sillä muutos vaatii siirtymisen välttelystä kohtaamiseen ja taitojen kehittämiseen. Se on tuskallista, sillä useimmiten miettiessäsi tilanteita, joissa olet kokenut erilaisuutta tai alemmuutta, mieleen palaa tilanteita joissa olet joutunut naurunalaiseksi, nöyryytetyksi ja olet kokenut yksinäisyyttä. Muistot ovat tuskallisia. Muista, että ulkopuolisuutta kokenut lapsi kaipaa lohtua. Tunteidesi kanssa olet kuin lapsi, häntä ei voi jättää yksin.
Alemmuudentuntoasi voit yrittää paikata huolehtimalla liikaakin ulkonäöstäsi, pyrkimällä urasuosioon, pakottautumalla pärjääjäksi tai piilottelemalla puutteitasi. Keinot kuitenkin pettävät helposti. Usein omaa vajavuuttaan häpeää niin, että sitä ei halua katsoa silmästä silmään. Niin kauan kuin juokset karkuun hankalia tilanteita, ongelmat eivät parane. Jos olet kangistunut lapsuuden tilanteisiin, sovellat aikuisenakin lapsen mieltä ja välttelet tilanteita, joissa saisi myönteistä palautetta ja hyväksyntää. Pakenemisen lopettaminen on vaikeaa, sillä jos koet voimakasta ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, teet todennäköisesti mitä tahansa välttääksesi tunteen. Välttelet seuraa ja yrität tulla toimeen ilman tärkeää ilon lähdettä – toisia ihmisiä. Hienovarainenkin välttely on pyrkimystä peitellä joitain puoliasi. Vaikka puhuisit toisten kanssa, salaat asioita tai välttelet joitain aiheita peittääksesi puutteesi. Maksat kuitenkin salailusta kovan hinnan. Ihmisten kohtaaminen jännittää ja salaisuudet eristävät. Sinun on turha peitellä vikojasi tai erilaisuuttasi. Kun tutustut luotettaviin ihmisiin, jaa haavoittuvuutesi ja epävarmuutesi heidän kanssaan. Ainoastaan siten opit, että sinut hyväksytään. Ole kuitenkin tarkka siitä, ketä hyväksyt läheisiksesi sillä voit olla helppo uhri narsistille. Vastahyökkäyksesi on taakka ja lisäksi paljastaa, kuinka kärsit häpeästäsi. Tiedät itsekin, ettei näytteleminen onnistu.
erilaisuus, lapsuus
