Onko sinulla ollut lapsena välttelevä suhde vanhempiisi? Olet joutunut irrottautumaan ja itsenäistymään vanhemmistasi liian varhain. Tämä on voinut johtua vanhempiesi kiintymyksen puutteesta sekä toistuvista ja merkittävistä hylkäämiskokemuksista. Kokemus kiintymyksen menettämisestä onkin keskeisin tekijä depressiivisessä kehityksessä. Pikkulapsena ollessasi vanhempiesi antama hoito ja huolenpito ovat olleet sinulle välttämättömiä ja siksi olet pyrkinyt näkemään heidät parhain päin silloinkin, kun he ovat kohdelleet sinua huonosti, hylkivästi ja epäoikeudenmukaisesti. Olet nähnyt itsesi ennemmin syyllisenä ja olet yrittänyt olla mahdollisimman hyvä ja tottelevainen, jotta olet pystynyt edes jotenkin ylläpitämään kontaktia vanhempiisi.
Ollessasi kouluiässä perhetilanne oli vakiintunut sellaiseksi, jossa olit joutunut itsenäistymään liian varhain. Et saanut tarvitsemaasi tukea vanhemmilta vaan päinvastoin jouduit itse olemaan heille tukena. Tilanne vahvisti mielikuvaasi siitä, että pystyit luottamaan vain itseesi. Välttääksesi tilanteen aiheuttaman yksinäisyyden tunteen aloit auttaa muita. Depressiivinen kehitys on ilmeisintä silloin, kun taustasta löytyy selkeitä menetyksiä, kuten kuolema tai perheen hajoaminen. Kuitenkin myös muunlaiset tilanteet, joihin liittyy toistuvat kokemukset kiintymyksen puutteesta, hylkäämisestä ja mitätöinnistä, voivat sitä aiheuttaa.
Seksuaalisuutesi herätessä sinulla oli tarve saada rakkautta ja fyysistä läheisyyttä. Itsearvostuksesi oli kuitenkin nuorena vähäinen ja kyky kommunikoida muiden kanssa puutteellinen. Siksi ajauduit herkästi suhteeseen, jossa kumppani käytti sinua hyväksi tai hän ei ollut sitoutunut siihen. Tyypillisiä sinulle oli myös tunnetasoltaan tyhjät suhteet, jotka jättivät sinut yksinäiseksi. Saatoit myös omistautua kumppanillesi täydellisesti, jonka tämä koki omituisena ja johti usein suhteiden katkeamiseen. Tällaisessa tilanteessa koit suurta kyvyttömyyttä, koska teit kaikkesi suhteen eteen ja siitä huolimatta se ei toiminut.
Aikuisen pidät itseäsi huonona ja kelpaamattomana, ja koet ettet ole muiden rakkauden arvoinen. Luotat vain itseesi ja olet erittäin vastuuntuntoinen. Pienikin epäonnistuminen tai menetykseen viittaava seikka saa sinun vastuun- ja syyllisyydentunteen heräämään. Suhteessa muihin ihmisiin odotat joutuvasi ulkopuoliseksi sillä hetkellä, kun muille selviää sinun vähäinen rakastettavuutesi, arvosi ja kyvyttömyytesi. Sinun on vaikea ottaa vastaan kiitosta ja positiivista palautetta, mikä johtuu siitä ettet ole sitä koskaan saanut tai kyennyt sitä vastaanottamaan.
Kaikkein vaikeimpia sinulle ovat tilanteet, joihin liittyy menetyskokemus tai sen uhka. Menettäminen tässä yhteydessä ei liity pelkästään läheisten ihmisten menettämiseen vaan esimerkiksi arvon, aseman, mielikuvan tai haaveen menettämiseen. Kyseessä voi olla myös vain ajatuksesi siitä, että tämän asian saatat menettää. Menetystilanteet aiheuttavat suurta surua, josta selviytymiseen ihminen yleensä pyrkii hakemaan muilta apua, lohdutusta ja tukea. Sinulle menetystilanne sen sijaan vain vahvistaa kokemustasi ja mielikuvaasi äärimmäisestä yksinäisyydestä. Ollessasi epätoivoinen, salaat sen muilta koska et halua olla heille taakkana tai koska et odota saavasi muilta myötätuntoa. Menetystilanteissa reagoit joko eristäytymällä tai huolehtimalla muista, eli tilanne itse asiassa muodostuu päinvastaiseksi kuin mitä tarvitsisit selviytyäksesi menetyksestä. Sinun tulee olla äärimmäisen pärjäävä ja tehokas. Sinun täytyy olla koko ajan hereillä, menossa, itsenäinen ja johtamassa. Vaikeuksien kohdatessa reagoit yrittämällä ensin salata ”heikkoutesi” itseltäsi ja muilta, uskottelet itsellesi löytäväsi vielä jostain jaksamiseen tarvittavia lisävoimia. Siinä vaiheessa, kun tämäkään ei enää riitä, sinun pitäisi viimeistään pyytää apua muilta. Sitä et kuitenkaan tee, koska se ei sovi sinun minäkuvaasi. Lopulta tilanne päättyy valtaisaan uupumukseen ja suureen tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteeseen, joka voi aluksi olla naamioitunut somaattisen oireyhtymän taakse.
lapsuus, välttelevä, välttely
